Keräpensas

Tuotekuvaus:

Korkeus: 100-160cm
Määrä: 20 siementä
Kukkimisajankohta: kesäkuu - syyskuu

Kiiltävälehtinen keräpensas, jota myös nappipensaaksi kutsutaan, on yksi harvoista loppukesän tai suorastaan alkusyksyn kukkivista pensaista. Itsessään pienet kukat ovat asettuneet näyttäviksi 3–5 cm palloiksi, jotka taas muodostavat ikään kuin kimppuja kuluvan kesän vuosikasvujen kärkiin. Ehkä merkittävintä niissä on, että ne ovat tavattoman tehokas perhosmagneetti, ja mieleen monille muillekin pölyttäjähyönteisille, aikana jolloin luonnonkukat alkavat olla vähissä. Kukinta-aikansa ulkopuolella keräpensas ikään kuin vetäytyy tyylikkääksi taustaksi muille kasveille. Se on siis hyvä työkalu osana monipuolista pihaa, puutarhaa tai puistoa, ja taitavasti käytettynä nousee suorastaan puutarhan keskipisteeksi kukinta-aikanaan.

Keräpensaan levinneisyysalue on laaja ja ulottuu Kanadan itäosista Arizonan vuoristoihin, Kaliforniaan ja Meksikoon asti. Näin laajalle levinneen kasvin ollessa kyseessä on melkein varmaa, että kasvin talvenkestävyydessä ja jopa ulkonäössä on huomattavaa vaihtelua alkuperäalueesta riippuen. Vaihtelua on tunnetusti ainakin koossa. Suomessa keräpensaat joka tapauksessa ovat jääneet alle miehenkorkuisiksi.

Mustilassa keräpensas on uutuuskasvi. Keväällä 2023 hankittu siemenerä on peräisin Iowan osavaltiosta Mississippin länsipuolelta, jossa nykyisin vallitsee kylmien talvien ja kuumien kesien ilmasto. Jääkausien aikana tilanne on ollut toinen, ja odotamme mielenkiinnolla, miten nämä kasvit suhtautuvat nyky-Suomen ilmastoon. Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa keräpensaat ovat kasvaneet hyvin jo 1990-luvulta lähtien. Kalsnavan arboretumissa, Latvian kylmässä itäosassa, keräpensaat kukkivat komeasti elokuun lopussa 2024 Arboretum Mustilan johtoryhmän vieraillessa siellä Pohjoismaisen Arboretumtoimikunnan kokoontumisessa 

Aurinkoisella, lämpimällä paikalla, rehevässä, tuoreessa tai kosteanpuoleisessakin muttei jatkuvasti märässä maassa.

Keräpensaan kasvatuksesta ei ole pitkäaikasta kokemusta. Alustavasti yleiskäyttökasvina vyöhyke I, lämpimällä paikalla vyöhykkeet I–III. Oikealla kasvupaikalla satunnaiset paleltumiset paikkautuvat jo seuraavana kesänä.

Esikasvatus:

Ne kylvetään mieluiten jo talvella sisälle kostean, lannoittamattoman ja kalkitsemattoman turverahkasammalhake-seoksen pinnalle. Ne tarvitsevat valoa ja tasaista kosteutta itääkseen, joten kylvös katetaan aluksi muovilla tai lasilla ja taimille annetaan valoa n. 16 tuntia / vrk. Välillä kylvöstä on tuuletettava homehtumisen ehkäisemiseksi. Siementen idettyä pikkutaimet totutetaan vähitellen normaaliin ilmankosteuteen.
Kylvöalusta ei itämisen jälkeen saa enää olla litimärkää vaan ainoastaan nihkeää (kuin puristettu tiskirätti), koska juuret tarvitsevat myös happea. Muutama tunti suoraa auringonvaloa tekee taimille aluksi hyvää, mutta myöhemmin keväällä on varottava, ettei keskipäivän auringonpaiste vahingoita lehtiä. Kun taimissa on
sirkkalehtien lisäksi vähintään 5 kasvulehteä, ne voi koulia penkkiin tai ritiläpohjaisiin laatikoihin turveseokseen, joka on ilmavoitettu esim. karkealla hiekalla. Juurten muodostumista voi lisätä ja kuivumisen riskiä vähentää koulimalla taimet hieman alkuperäistä syvempään siten, että näkyviin jää vain 3 tai 4 ylintä lehteä (näin saa tehdä vain alle 1-vuotiaille taimille). Koulinnan jälkeisinä viikkoina taimet ovat erittäin herkkiä sekä märkyydelle että kuivumiselle, ja vaativat jatkuvaa vahtimista, mutta tämän jälkeen jatkokasvatus on melko helppoa joskin usein hidasta.